Keinu keinuni korkealle

Pitkään olen haavellut kunnostavani vaarini äidilleni tekemän keinutuolin, joka on lojunut käyttämättömänä vanhempieni ullakolla vuosia. Lapsena siinä muistan kiikkuneeni viimeksi. Keinu putosi vuosia sitten kun sitä ullakolle nostettiin ja hajosi moneen osaan. Aluksi mietin jo, pystyykö siitä edes kokonaista saamaankaan, mutta isin avustuksella, keinu alkaa näyttää jo oikean malliselta.

Kova hiominen oli, että sai vanhan, kellastuneen lakan pois pinnasta. Mutta kyllä se tulee olemaan sen arvoista, kun uudessa kodissa pääsen kiikuttelemaan puhtaan valkoisella keinutuolillani.

Istuinosa kertaalleen maalattuna. Jalakset
odottavat vielä liimauksen kuivumista.

Tämän maton virkkasin jo talvella keinutuolia varten .
Ei jää sitten lattiaan ikäviä jälkiä kiikkkumisesta.
Isäni kun aikoinaan  lähetti tuolin ullakolle
 juuri siitä syystä, että parkettiin tulee koloja. 

Ja mitä olisi keinutuoli ilman isoäidinneliö
peittoa. Tämä myös odottanut talvesta
asti paikkaansa.