Heijastinkukkasia

Hieman nyt myöhässä olen näitten heijastinkukkasten kanssa, kun kevät tulee jo kohisten eikä pimeää ole kohta taas ollenkaan. Mutta aina tulee ensi syksy...

Nämä tehty anopin pitsikukkakehikolla (jostain 70 luvulta, väreistä päätellen), mutta toimii samalla periaatteella kuin Novitan kehikko. Matskuina näissä on pitsiä, puuvillalankaa ja heijastinlankaa päällimmäisenä. Alla nahasta leikattu pyörylä jossa kiinni hakaneula. Ja koko komeus pysyy kasassa kuumaliimalla.

Nämä ajattelin kiinnitellä pikku tyttösen vaunuihin. Ompa jotain tyttömäistä sitten, muuten koko mustissa kuljettimissa.

Jotain muuta kuin pinkkiä

Tyttö sai lahjaksi niin paljon pinkkiä että lipasto alkoi näyttää hattarakojulta. Joten päätin että nyt riittää, pakko saada tytsylle jotain vähän raikkaampaa ja reippaampaa väriä. Tuloksena oli tälläinen minivillatakki aika kirkuvissa väreissä. Ei yhtään hassumpi ilman ohjetta tehdyksi. Hyvä prototyyppi mistä voi sitten jalostaa  jotain vähän vähemmän ärtsyn väristä.

Paikallisesta pikkuisesta kangasliikkeestä löysin vielä mainiot napitkin tähän.

Kerrankin jotain käytännöllistä

Tyttönen keksi että hauskin hetki pissailla (ja joskus kakkaillakkin) on kun vaippa on pois ja pylly pesty ja äiti on juuri laittamassa uutta vaippaa. Kyllästyin sitten jatkuvaan kankaisten alustojen pesemiseen ja lähdin etsimään kunnon alustaa. Noh, eipäs osunut simmuun mitään järkevää tai järkevän hintasta joten kehittelin itse. Vahakangasta ja telttapatja katkottuna kolmeksi lyhyeksi patjaksi, ja kas, kivan näköinen hoitoalusta jonka voi vaan suihkuttaa tai pyyhkäistä puhtaaksi.

Toimii myös lattialla köllöttelyssä mahdollisten puklausten varalta

Vahakangas ei tosin ole mitään kaikkein helpointa ommella, jumittuu hauskasti paininjalkaan. Mutta jos ei ihan hirmuisen läheltä katso niin näyttää ihan hyvältä.