Pieni pinkki neuletakki

Aloin sitten tytölle neuletakkia neulomaan joskus vuoden alkupuolella, oisiko ollut helmikuuta. Sitten napero lakkasikin nukkumasta tuntikaupalla päivisin ja raksa vei illat. Eilen sain takin tehtyä loppuun mutta eihän se nyt enää tytölle mennyt joten nalle sai uuden palttoon päällensä.

Heijastinkukkasia

Hieman nyt myöhässä olen näitten heijastinkukkasten kanssa, kun kevät tulee jo kohisten eikä pimeää ole kohta taas ollenkaan. Mutta aina tulee ensi syksy...

Nämä tehty anopin pitsikukkakehikolla (jostain 70 luvulta, väreistä päätellen), mutta toimii samalla periaatteella kuin Novitan kehikko. Matskuina näissä on pitsiä, puuvillalankaa ja heijastinlankaa päällimmäisenä. Alla nahasta leikattu pyörylä jossa kiinni hakaneula. Ja koko komeus pysyy kasassa kuumaliimalla.

Nämä ajattelin kiinnitellä pikku tyttösen vaunuihin. Ompa jotain tyttömäistä sitten, muuten koko mustissa kuljettimissa.

Jotain muuta kuin pinkkiä

Tyttö sai lahjaksi niin paljon pinkkiä että lipasto alkoi näyttää hattarakojulta. Joten päätin että nyt riittää, pakko saada tytsylle jotain vähän raikkaampaa ja reippaampaa väriä. Tuloksena oli tälläinen minivillatakki aika kirkuvissa väreissä. Ei yhtään hassumpi ilman ohjetta tehdyksi. Hyvä prototyyppi mistä voi sitten jalostaa  jotain vähän vähemmän ärtsyn väristä.

Paikallisesta pikkuisesta kangasliikkeestä löysin vielä mainiot napitkin tähän.

Kerrankin jotain käytännöllistä

Tyttönen keksi että hauskin hetki pissailla (ja joskus kakkaillakkin) on kun vaippa on pois ja pylly pesty ja äiti on juuri laittamassa uutta vaippaa. Kyllästyin sitten jatkuvaan kankaisten alustojen pesemiseen ja lähdin etsimään kunnon alustaa. Noh, eipäs osunut simmuun mitään järkevää tai järkevän hintasta joten kehittelin itse. Vahakangasta ja telttapatja katkottuna kolmeksi lyhyeksi patjaksi, ja kas, kivan näköinen hoitoalusta jonka voi vaan suihkuttaa tai pyyhkäistä puhtaaksi.

Toimii myös lattialla köllöttelyssä mahdollisten puklausten varalta

Vahakangas ei tosin ole mitään kaikkein helpointa ommella, jumittuu hauskasti paininjalkaan. Mutta jos ei ihan hirmuisen läheltä katso niin näyttää ihan hyvältä.

Minisukat miniprinsessalle

Kaikki kutomani villasukat ovat auttamatta aivan liian isoja. Tytön koko jalan voi pukea niihin. Tästäpä syystä ei auta kuin kutoa lisää. Nämä tuli tehtyä sairaalassa kun odottelimme tyllerön kotiutumista.

Pienet on Lillin jalat, vertauskohtana tulitikkuaski

Eipä tuo tosin ole nyrkkikään iso. Mutta menee jo
sentään sormet äidin sormen ympäri

Tossuttelua

Anopin tossut kun olivat hajonneet atomeiksi (vuoden verran kestivät, kovalla käytöllä ilmeisesti olleet) niin päätin kokeilla uutta ohjetta ja muutama päivä ennen joulua kudoin Novitan Huopasesta nämä.

Ohje löytyypi täältä: Tossut

Pohjaan tein liukuesteeksi sydämiä Sock-Stop mömmöllä

Koristeissa huijasin ja ostin Sinellistä valmiita huopakukkia.
Ei vaan ollut aikaa alkaa tikuttamaan hahtuvia tossuihin

Risukipposia

Lahjaksi risuja? Eikös olekkin ihana idea...noh, ehkä ei ihan risujen muodossa mutta nämä kipposet menivät lahjaksi kahdelle ihanalle tyttöselle, täynnä kotitekoisia toffee karkkeja.

Ja pienenä mutta hyödyllisenä koristuksena oli valoa pimeyteen, virkatut heijastimet. Toivottavasti olivat mieluisat lahjat.