Erilainen saippuapumppu

Pinterestia selaillessa olen törmännyt lukemattomiin mason jareista tehtyihin (kaippa se on vähän kuin meijän riihimäen lasipurkki) ihanuuksiin ja olihan niistä jotain pakko päästä kokeilemaan.

Ensimmäiseksi väkersin saippuapumpun kodinhoitohuoneeseen, kun sellainen sieltä uupui.

Näistä tarvikkeista...
.

...syntyi tälläinen:

Sivuleikkureilla reikä purkin kanteen, maalia päälle, saippuapullon pumppu kiinni ja pitsi ympärille, ja siinäpä se. Ihan hauska tuli, vähän sellainen chabby chic.

Mansikkaa, raparperia ja purkillinen kinuskia

Hupsista kun aikaa on vierähtänyt. On ollut niin paljon kaikkea muuta tässä, raksaa, muuttoa ja likan nimiäisiä, että on blogi jäänyt ihan hunningolle. Eipä sitä ole mitään tullut tehtyäkään viime aikoina mistä tänne viitsisi kirjoitella. Sisustukset sun muut ihanat pikku väkerrykset on jääneet raksan jalkoihin. Noh juhannuksen kunniaksi sentään leipasin kakkusen ja keittelin muutamat pullot mehua. Pitäähän sitä kunnon kotiäitiä leikkiä kun on kerrankin puitteetkin suht koht kunnossa.

Kakkusesta tuli oikein maukas ja se katosi nopeasti parempiin suihin. Tosin, kummityttöni 3v, sanoi, että liian makeaa, en syö...

Banoffeen ohje löytyy täältä, itse laitoin kyllä kermaa kaksinkertaisen määrän.

Banoffee piirakka suklaakoristeilla, jotka tosin sulivat helteessä

Ikinä en mehua olekkaan tehnyt, ja ihka ensimmäiseksi tuotokseksi tästä tuli oikein hyvää.

Ohje mehuun:
1,5 l raparperia paloiteltuna
500 g mansikoita
2 dl sokeria
4 l vettä
1-2 sitruunan mehu

Keitä raparpereita ja mansikoita noin 30 minuuttia. Siivilöi mehu, lisää sokeri ja keitä miedolla lämmöllä kunnes sokeri on sulanut. Lisää lopuksi sitruunan mehu juuri ennen pullotusta.

Ja ei kun nauttimaan!

Pieni pinkki neuletakki

Aloin sitten tytölle neuletakkia neulomaan joskus vuoden alkupuolella, oisiko ollut helmikuuta. Sitten napero lakkasikin nukkumasta tuntikaupalla päivisin ja raksa vei illat. Eilen sain takin tehtyä loppuun mutta eihän se nyt enää tytölle mennyt joten nalle sai uuden palttoon päällensä.

Heijastinkukkasia

Hieman nyt myöhässä olen näitten heijastinkukkasten kanssa, kun kevät tulee jo kohisten eikä pimeää ole kohta taas ollenkaan. Mutta aina tulee ensi syksy...

Nämä tehty anopin pitsikukkakehikolla (jostain 70 luvulta, väreistä päätellen), mutta toimii samalla periaatteella kuin Novitan kehikko. Matskuina näissä on pitsiä, puuvillalankaa ja heijastinlankaa päällimmäisenä. Alla nahasta leikattu pyörylä jossa kiinni hakaneula. Ja koko komeus pysyy kasassa kuumaliimalla.

Nämä ajattelin kiinnitellä pikku tyttösen vaunuihin. Ompa jotain tyttömäistä sitten, muuten koko mustissa kuljettimissa.

Jotain muuta kuin pinkkiä

Tyttö sai lahjaksi niin paljon pinkkiä että lipasto alkoi näyttää hattarakojulta. Joten päätin että nyt riittää, pakko saada tytsylle jotain vähän raikkaampaa ja reippaampaa väriä. Tuloksena oli tälläinen minivillatakki aika kirkuvissa väreissä. Ei yhtään hassumpi ilman ohjetta tehdyksi. Hyvä prototyyppi mistä voi sitten jalostaa  jotain vähän vähemmän ärtsyn väristä.

Paikallisesta pikkuisesta kangasliikkeestä löysin vielä mainiot napitkin tähän.

Kerrankin jotain käytännöllistä

Tyttönen keksi että hauskin hetki pissailla (ja joskus kakkaillakkin) on kun vaippa on pois ja pylly pesty ja äiti on juuri laittamassa uutta vaippaa. Kyllästyin sitten jatkuvaan kankaisten alustojen pesemiseen ja lähdin etsimään kunnon alustaa. Noh, eipäs osunut simmuun mitään järkevää tai järkevän hintasta joten kehittelin itse. Vahakangasta ja telttapatja katkottuna kolmeksi lyhyeksi patjaksi, ja kas, kivan näköinen hoitoalusta jonka voi vaan suihkuttaa tai pyyhkäistä puhtaaksi.

Toimii myös lattialla köllöttelyssä mahdollisten puklausten varalta

Vahakangas ei tosin ole mitään kaikkein helpointa ommella, jumittuu hauskasti paininjalkaan. Mutta jos ei ihan hirmuisen läheltä katso niin näyttää ihan hyvältä.

Minisukat miniprinsessalle

Kaikki kutomani villasukat ovat auttamatta aivan liian isoja. Tytön koko jalan voi pukea niihin. Tästäpä syystä ei auta kuin kutoa lisää. Nämä tuli tehtyä sairaalassa kun odottelimme tyllerön kotiutumista.

Pienet on Lillin jalat, vertauskohtana tulitikkuaski

Eipä tuo tosin ole nyrkkikään iso. Mutta menee jo
sentään sormet äidin sormen ympäri